Site Overlay

Definition.de

Etukäteen on selvitettävä termin solisluu etymologinen alkuperä. Tässä tapauksessa voimme todeta, että kyseessä on latinasta johdettu sana. Tarkalleen se tulee sanasta ”clavicula”, joka on luu, joka yhdistää lapaluun ja rintalastan.

Clavicle

Se on sana, joka on muodostettu kahden selkeän osatekijän summasta:
-substantiivi ”clavis”, joka tarkoittaa ”avainta”.
-suffiksi ”-ula”, joka voidaan kääntää sanalla ”pieni”.

Siten solisluu on myös synonyymi ”pienelle avaimelle”.

Etymologia liittyy pienikokoiseen avaimeen, vaikka käsitettä käytetäänkin anatomian yhteydessä.

Solmukkeet ovat ihmisen luut, jotka sijaitsevat rintakehän ylemmässä sektorissa ja niveltyvät lapaluun akromionin ja rintalastan kanssa. Ne yhdistävät rintakehän ja yläraajat toisiinsa muistuttaen S-kirjainta.

Solmuke ja lapaluu (jota kutsutaan myös lapaluuksi) muodostavat olkavartalon, joka jakautuu takimmaiseen, keskimmäiseen ja etummaiseen alueeseen. Kummallakin solisluulla on kaksi ääripäätä, kaksi reunaa ja kaksi sivua. Toisin kuin niin kutsutuilla pitkillä luilla, sillä ei ole diafyysiä, epifyysiä tai medullaarista kanavaa.

Solisluuhun voi kohdistua erilaisia vammoja ja sairauksia. Solisluun murtuma on suhteellisen yleinen, ja se on yleisempi lapsilla kuin aikuisilla. Joissakin tapauksissa solisluun murtuma syntyy monimutkaisen synnytyksen seurauksena.

Solisluun murtumia on kolme ryhmää: I, II ja III.
-ryhmä I viittaa murtumiin, jotka tapahtuvat keskimmäisessä 1/3:ssa, kun taas ryhmän II murtumat vaikuttavat ulompaan 1/3:een ja ryhmän III murtumat vaikuttavat sisempään 1/3:een.
-ryhmään II kuuluvat jaetaan edelleen Neerin tyyppiin I, jossa korakoklavikulaariset nivelsiteet ovat ehjät, Neerin luokkaan II kuuluviin, joissa korakoklavikulaariset nivelsiteet ovat vaurioituneet, ja tyyppiin III kuuluviin. Jälkimmäiset tunnistetaan niin sanotun korakoideaalilevyn murtumasta.

Immobilisaatio ja leikkaus ovat yleisimpiä hoitomuotoja edellä mainituissa solisluun murtumatyypeissä. Jommankumman vaihtoehdon valitseminen edellyttää selkeää käsitystä murtumaryhmästä ja murtuman vakavuudesta.

Acromioclaviculaarinen sijoiltaanmeno taas tarkoittaa sen nivelen vaurioitumista, joka yhdistää solisluun toisen pään akromionin toiseen reunaan.

On huomattava, että solisluut ovat hävinneet useimmilta eläimiltä. Esimerkiksi sorkka- ja kavioeläimillä solisluun puuttuminen lisää lapaluun liikkumiskykyä. Linnuilla solisluut yhdistyivät solisluiden väliseen luuhun uudeksi luuksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.