Site Overlay

Goan lyhyt historia

Vuonna 1949 Nehrun hallitus lähetti valtuuskunnan Lissaboniin neuvottelemaan Portugalin hallituksen kanssa vetäytymisestä Goasta. Nehrun yllätykseksi Portugalin hallitus kieltäytyi edes keskustelemasta asiasta, saati sitten kysymyksestä. Vuoteen 1953 mennessä Intian edustusto suljettiin, ja hallitusten välisiä diplomaattisuhteita hoidettiin välittäjien kautta.

Portugalin diktaattori Salazar puolusti kantaansa Portugalin kansalliskokoukselle 30. marraskuuta 1954 pitämässään puheessa. Hän sanoi: ”Intian suvereniteetin laajentaminen Goaan ei ole historian kehityksen avaama tai ennakoima näkymä, vaan poliittinen tavoite, jonka Intian nykyiset johtajat katsovat velvollisuudekseen saavuttaa täyttääkseen tehtävänsä… Historialliset tosiasiat, eivät maantieteelliset ääriviivat, ovat aina ne, jotka määrittelevät rajat, asettavat oikeudet ja määräävät suvereniteetin…..Se, että Intian unioni väittää kääntävänsä historian kelloa taaksepäin 1400-luvulle, tulevansa nyt esiin ja esittävänsä, että se oli potentiaalisesti olemassa jo tuolloin, tai asettuvansa niiden oikeaksi perilliseksi, jotka me löysimme tuolloin vallassaan pitävän, on staattisten unelmoijien mielikuvitusta; se ei ole historian dynaamisia muokkaajia varten, jollaisia Englannilta imperiumin saaneet miehet haluavat olla”.

Intian pääministeri Jawaharlal Nehru sanoi 26. heinäkuuta 1955 Intian parlamentille, Lok Sabhalle, pitämässään puheessa: ” Vaikka ei ole tarpeen sanoa mitään perustellaksemme vaatimustamme Goaan, rohkenen kuitenkin mainita muutamia tosiasioita… On tietenkin maantieteellinen argumentti. Portugalin hallitus väittää, että Goa on osa Portugalia. Tuo väite on niin epälooginen ja absurdi, että sitä on melko vaikea käsitellä….Se ei liity mitenkään tosiasioihin… En puutu vanhaan historiaan Goan portugalilaisesta hallussapidosta, mutta uskon, että monet jäsenet muistavat, että tämä historia on hyvin synkkä luku Intian historiassa”.

Muutamaa viikkoa myöhemmin, 17. syyskuuta 1955, Nehru sanoi: ”Goassa meillä on hämmästyttävä kuva kuudennestatoista vuosisadasta, joka kohtaa kahdennenkymmenennen vuosisadan, rappeutuneesta kolonialismista, joka kohtaa heräävän Aasian, vapaasta itsenäisestä Intiasta, jota portugalilaiset viranomaiset loukkasivat ja loukkasivat, Portugalin toiminnasta tavalla, joka jokaisen ajattelevan ihmisen mielestä on niin hämmästyttävän ristiriitainen modernissa maailmassa, että hän on hieman hämmästynyt”.

Kansalliskongressi (Goa), joka jo toimi Goassa, aloitti toimintansa Bombayssa; muita muodostettuja puolueita olivat Azad Gomantak Dal, Goalaisten yhdistynyt rintama, Goan vapautusneuvosto, Goan kansanpuolue, Quit Goa Organization jne. Kansalliskongressi ja Vapautusneuvosto uskoivat väkivallattomuuteen, kun taas Azad Gomantak Dal sitoutui taistelemaan hallintoa vastaan keinolla millä hyvänsä, myös aseiden käytöllä. Se alkoi hyökätä rajaa vartioivien portugalilaisten joukkojen kimppuun ja räjäytti ammusvarastoja ja poliisiasemia. Portugalin hallitus alkoi sillä välin varustautua, keskitti joukkoja Goaan ja näytti olevan valmis julistamaan sodan Intiaa vastaan. Portugalin diktaattori Salazar kieltäytyi neuvottelemasta Intian kanssa.

Vapautumisen alkusoitto – Nehrun kuulematon varoitus – Intian hallitus piti matalaa profiilia vuoteen 1961 asti. Lokakuussa 1961 New Delhissä järjestettiin seminaari aiheesta ”Portugalin kolonialismi”. Siihen osallistui runsaasti edustajia kaikkialta maailmasta ja myös Portugalin nykyisistä siirtomaista eri puolilta maailmaa. Tämän on raportoitu saaneen aikaan muutoksen Jawaharlal Nehrun ajattelussa asiasta, joka siihen asti oli ollut ”rauhanomaisten neuvottelujen kautta”. Seminaarin päätyttyä hänen kerrotaan antaneen julkisesti lausunnon Bombayssa, jossa hän sanoi: ”Meidän on nyt ajateltava asiaa uudelleen, koska Goan tapahtumien vuoksi, erityisesti viime kuukausina, olemme saaneet tietää kidutustapauksista ja portugalilaisten siellä levittämästä terrorista. Kun sanon uudestaan, tarkoitan, että portugalilaiset ovat pakottaneet meidät ajattelemaan uudestaan ja ottamaan käyttöön muita keinoja ongelman ratkaisemiseksi. Sitä, milloin ja miten me sen teemme, ei voida nyt ennustaa. Mutta minulla ei ole epäilystäkään siitä, että Goa on pian vapaa”. Portugalilaiset ja Salazar jättivät tämän varoituksen huomiotta, ja sitä seuranneet tapahtumat muuttivat Goan historian ikuisesti.

Vapauttaminen – Vihdoinkin 450 vuoden jälkeen – Joulukuun 17. päivänä 1961 Intian pääministeri Jawaharlal Nehru määräsi sotilaallisen hyökkäyksen ja Goan vapauttamisen. Portugalin 3000 huonosti varustetun sotilaan armeijaa oli 30 000 intialaisen sotilaan alakynnessä, jota Intian ilmavoimat ja laivasto tukivat. Portugalin kenraalikuvernööri Vassalo da Silva antautui.

Viimeinen portugalilainen kenraalikuvernööri Vassalo da Silva – Kolmen päivän kuluessa Goa liitettiin Intiaan lähes verettömässä operaatiossa – ”Operaatio Vijay ” 19. joulukuuta 1961. Samoihin aikoihin otettiin haltuun myös muut portugalilaiset alueet Daman ja Diu, ja näin muodostettiin ”Union territory of Goa, Daman and Diu”. Joulukuun 19. päivää vietetään Goan vapautuspäivänä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.