Site Overlay

Anemian yhteys alhaiseen sykevaihteluun potilailla, joilla on sepelvaltimotauti (Heart and Soul -tutkimuksesta) | Chopper

Monissa pienissä tutkimuksissa on yhdistetty B12-vitamiinin puutteesta johtuva anemia1,2, talassemia3 ja sirppisoluanemia4 alhaiseen sykevaihteluun (HRV). Yhdessäkään tutkimuksessa ei kuitenkaan ole tutkittu, liittyykö anemia HRV:hen potilailla, joilla on sydänsairaus. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että matala HRV ennustaa itsenäisesti äkillistä sydänkuolemaa ja kokonaiskuolleisuutta potilailla, joilla on sydänsairaus,5-10 mikä viittaa siihen, että matala HRV voi osaltaan vaikuttaa anemiaan liittyviin epäsuotuisiin sydäntuloksiin. Oletimme, että anemiaan liittyy sydämen autonomisen tonuksen epätasapaino, jota mitataan alhaisella HRV:llä potilailla, joilla on sepelvaltimotauti (CHD). Määrittääksemme, liittyykö anemia HRV:hen, mittasimme hemoglobiinia ja HRV:tä poikkileikkaustutkimuksessa, johon osallistui 874 avohoitopotilasta, joilla oli vakaa KHK.

Sydän- ja sielututkimus (Heart and Soul Study) on prospektiivinen kohorttitutkimus, jossa tutkitaan psykososiaalisia tekijöitä ja terveystuloksia potilailla, joilla on KHK. Menetelmiämme koskevat yksityiskohdat on julkaistu aiemmin.11 Avohoitopotilaat, joilla oli dokumentoitu KHK, rekrytoitiin kahdesta veteraaniasioiden sairaanhoitokeskuksesta (San Francisco VA Medical Center, San Francisco, Kalifornia, ja VA Palo Alto Health Care System, Palo Alto, Kalifornia), yhdestä yliopistollisesta sairaanhoitokeskuksesta (Kalifornian yliopisto, San Francisco, Kalifornia) ja yhdeksästä julkisesta terveydenhuoltoklinikasta, jotka kuuluivat sanfranciscolaiseen yhteisöterveysverkostoon. Potilaat olivat oikeutettuja osallistumaan, jos heillä oli ≥1 seuraavista: sydäninfarkti, angiografinen todiste ≥50 %:n ahtaumasta ≥1 sepelvaltimossa, aiempi todiste rasituksen aiheuttamasta iskemiasta juoksumatto- tai ydinkokeella, aiempi sepelvaltimoiden revaskularisaatio tai sisätautilääkärin tai kardiologin tekemä diagnoosi sydän- ja verisuonitautien vajaatoimintahäiriöstä (positiivisen angiografiatuloksen tai rasituksen aiheuttaman juoksumattotestin tuloksen perusteella >98 %:ssa tapauksista). Potilaat suljettiin pois, jos he eivät kyenneet kävelemään yhtä korttelia tai jos he suunnittelivat muuttavansa paikalliselta alueelta kolmen vuoden kuluessa.

Syyskuun 2000 ja joulukuun 2002 välisenä aikana 1 024 osallistujaa otettiin mukaan ja he suorittivat päivän mittaisen tutkimusvastaanoton San Franciscon VA Medical Centerissä. Yhteensä 150 osallistujaa jätettiin HRV-analyysin ulkopuolelle, koska he eivät olleet sinusrytmissä (n = 76) tai koska heiltä puuttuivat Holter-tiedot (n = 74), joten tähän poikkileikkaustutkimukseen jäi 874 osallistujaa. Päivän mittaisen tapaamisen aikana kaikki osallistujat täyttivät kattavan lääketieteellisen terveyshaastattelun ja kyselylomakkeen, ja heille tehtiin rasitusjuoksumatolla rasituskoe, johon liittyi kaikukardiografinen kuvantaminen. Tämän jälkeen osallistujille tehtiin 24 tunnin ambulatorinen Holter-elektrokardiografia HRV:n mittaamista varten. Tutkimusprotokolla hyväksyttiin asianmukaisissa institutionaalisissa tarkastuslautakunnissa, ja kaikki osallistujat antoivat kirjallisen tietoon perustuvan suostumuksen.

Yön yli kestäneen paaston jälkeen laskimoverinäytteet otettiin putkiin, jotka sisälsivät etyleenidiamiinitetraetikkahappoa. Hemoglobiiniarvot saatiin Beckman Coulter LH 750 -mittarilla (Fullerton, Kalifornia); tutkimusten välinen variaatiokerroin oli 0,4 %. Laboratorioteknikot, jotka mittasivat nämä arvot, olivat sokeita rasituskaikukuvauksen tuloksille. Määrittelimme anemian hemoglobiinipitoisuudeksi ≤12 g/dl aiempien tutkimusten mukaisesti.12-14 Hemoglobiinia tarkasteltiin myös jatkuvana ennustemuuttujana.

Määritimme HRV-indeksit, jotka saatiin 3-kanavaisella, 24 tunnin ambulatorisella Holter-elektrokardiografiarekisteröinnillä Euroopan kardiologiyhdistyksen ja Pohjois-Amerikan tahdistin- ja elektrofysiologiyhdistyksen työryhmän suosittelemien suositusten mukaisesti.15 Holter-rekisteröinnit pyyhkäistiin läpi 500 kertaa tosiaikaisena ja elektrokardiografia-tiedot digitalisoitiin 128 hertsin taajuudella. Ohjelmistoa (GE Healthcare, Waukesha, Wisconsin) käytettiin jokaisen QRS-kompleksin havaitsemiseen ja merkitsemiseen. Ohjelmisto mittaa kaikki syklit, joissa lyönneillä on normaalit morfologiset ominaisuudet ja syklin pituudet ovat 20 prosentin sisällä edellisen syklin pituudesta. Käsitellyt elektrokardiogrammit käytiin huolellisesti läpi ja niitä muokkasi tarvittaessa editoija, joka oli sokea hemoglobiinipitoisuuksille.

Merkityt QRS-tiedot käsiteltiin muulla ohjelmistolla (GE Healthcare) aika-alueen muuttujien laskemiseksi, mukaan lukien NN-intervallien SD millisekunteina ja 5 minuutin keskimääräisten NN-intervallien SD millisekunteina. Ohjelmisto laski myös taajuusalueen muuttujat käyttäen nopeaa Fourier-muunnosta 24 tunnin ajalta, mukaan lukien hyvin matalien taajuuksien teho (0,0033-0,04 Hz), matalien taajuuksien teho (0,04-0,15 Hz), korkeiden taajuuksien teho (0,15-0,4 Hz) ja leveäkaistaisen taajuuden teho (0,0033-0,4 Hz) neliöinä millisekunneissa.12,16,17 Hyvin matalien taajuuksien teho ja leveäkaistaisen taajuuden teho olivat käytettävissä vain 478 osallistujan kohdalla, sillä ohjelmistoa päivitettiin tutkimuksen aikana. Laadunvalvontatarkastuksessa teimme sokkona toistomittaukset 20 nauhalle ja havaitsimme >99 %:n yhteneväisyyden lukemissa kahden ohjelmiston välillä.

Ikä, sukupuoli, etninen alkuperä, siviilisääty, tupakointi, alkoholin käyttö ja sairaushistoria määritettiin kyselylomakkeella. Osallistujia ohjeistettiin tuomaan lääkityspullot tutkimustapaamiseen, ja tutkimushenkilökunta kirjasi kaikki nykyiset lääkkeet. Osallistujien katsottiin olevan fyysisesti aktiivisia, jos he vastasivat seuraavaan monivalintakysymykseen melko, melko, hyvin tai erittäin aktiivisesti (vs. ei lainkaan tai vähän aktiivisesti): ”Mikä seuraavista väittämistä kuvaa parhaiten sitä, kuinka fyysisesti aktiivinen olet ollut viimeisen kuukauden aikana, eli oletko harrastanut esimerkiksi 15-20 minuuttia reipasta kävelyä, uintia, yleistä kuntoilua tai vapaa-ajan urheilua?”. Mittasimme painon ja pituuden ja laskimme painoindeksin (kilogrammaa neliömetriä kohti).

Systolinen ja diastolinen verenpaine mitattiin tavallisella sfygmomanometrillä. Arvioimme vasemman kammion (LV) ejektiofraktiota (systolinen toiminta) ja diastolista keuhkovaltimovirtausta (diastolinen toiminta) levossa otetuista kaikukardiografioista. Iskemian esiintyminen arvioitiin oireisiin rajoittuvalla, asteittaisella rasitusjuoksumattotestillä Brucen standardiprotokollan mukaisesti, ja seinämän liikepisteindeksi laskettiin rasituskaikukardiografian avulla rasitushetkellä.18 Arvioimme myös indusoituvan iskemian esiintymistä, joka määriteltiin ≥1 uudeksi seinämän liikepoikkeavuudeksi rasitushetkellä. LV-massa määritettiin kaikukardiografialla, ja LV-massaindeksi laskettiin jakamalla LV-massa kehon pinta-alalla. Kreatiniinipuhdistuma arvioitiin 24 tunnin virtsanäytteenotolla.

Eroja lähtötilanteen ominaisuuksissa niiden osallistujien välillä, joilla oli anemia, ja niiden välillä, joilla ei ollut anemiaa, verrattiin 2-tailed Studentin t-testeillä jatkuvien muuttujien osalta ja khiin neliö -testeillä dikotomisten muuttujien osalta. Taajuusalueen HRV-mittaukset muunnettiin log-muotoisiksi normaalijakaumien aikaansaamiseksi. Käytimme kovarianssianalyysia vertaillaksemme keskimääräisiä HRV-arvoja osallistujilla, joilla oli anemia, ja osallistujilla, joilla ei ollut anemiaa, sen jälkeen, kun mahdolliset sekoittavat muuttujat oli korjattu käyttämällä taaksepäin eliminointimenettelyä (p <0,05 säilytyksen osalta). Käytimme logistista regressiota määrittääksemme anemian ja alhaisen HRV:n (määritelty kunkin HRV-indeksin alimpana kvartiilina) välisen yhteyden. Kaikki analyysit tehtiin SAS-versiolla 8 (SAS Institute, Cary, Pohjois-Carolina).

874 osallistujasta 90:llä (10,3 %) oli anemia (hemoglobiini ≤12 g/dl). Verrattuna osallistujiin, joilla ei ollut anemiaa, ne, joilla oli anemia, olivat harvemmin miehiä, valkoihoisia, käyttivät alkoholia ja olivat fyysisesti aktiivisia (taulukko 1). Osallistujilla, joilla oli anemia, oli suurempi todennäköisyys sairastaa diabetes mellitusta ja kongestiivista sydämen vajaatoimintaa ja käyttää diureetteja. Verrattuna niihin, joilla ei ollut anemiaa, osallistujilla, joilla oli anemia, oli korkeammat LV-massaindeksiarvot, suurempi todennäköisyys diastoliseen keuhkovaltimovirtaukseen, matalampi diastolinen verenpaine ja matalampi kreatiniinipuhdistuma.

Itävyyskorjatuissa analyyseissä keskimääräisen HRV:n aika- ja taajuusalueen mittaustulokset olivat matalammat osallistujilla, joilla oli anemia (taulukko 2). Monimuuttuja-analyyseissä anemia oli edelleen yhteydessä matalampaan keskimääräiseen HRV:hen, mutta tämä yhteys oli tilastollisesti merkitsevä vain hyvin matalien taajuuksien ja laajakaistaisen taajuustehon mittausten osalta (taulukko 2).

Kun HRV:tä tarkasteltiin dikotomisena lopputuloksena (joka määriteltiin kunkin HRV-indeksin alimpana kvartiilina), anemian esiintyminen oli edelleen yhteydessä matalampaan HRV:hen (kuva 1). Niistä 90 osallistujasta, joilla oli anemia, 29-41 %:lla oli matala HRV verrattuna 23-25 %:iin niistä 784 osallistujasta, joilla ei ollut anemiaa (p-arvot <0,05 kaikille HRV-indekseille lukuun ottamatta korkeataajuustehoa). Korkean taajuuden tehoa lukuun ottamatta jokainen 1 g/dl:n hemoglobiinipitoisuuden lasku oli yhteydessä lisääntyneeseen todennäköisyyteen kuulua HRV:n alimpaan kvartiiliin, ja tämä yhteys säilyi vahvana, kun mahdolliset sekoittavat muuttujat oli korjattu (taulukko 3).

Niiden osallistujien osuus, joiden HRV oli alimmassa kvartiilissa anemian esiintymisen (hemoglobiini ≤ 12 g/dl, n = 90) (tummanharmaat pylväät) ja esiintymättömyyden (n = 784) (vaaleanharmaat pylväät) mukaan. p <0,05 anemian yhteydestä kaikkiin HRV-indekseihin korkeataajuutta lukuun ottamatta. LnHF = luonnollisen logaritmin mukainen korkeataajuusteho; LnLF = luonnollisen logaritmin mukainen matalataajuusteho; LnVLF = luonnollisen logaritmin mukainen erittäin matalataajuusteho; LnWBF = luonnollisen logaritmin mukainen laajataajuusteho; SDANN = 5 minuutin keskimääräisten NN-intervallien SD; SDNN = NN-intervallien SD.

Tämä on ensimmäinen raportoitu yhteys anemian ja matalan HRV:n välillä potilailla, joilla on KHK. Useissa pienissä tutkimuksissa on havaittu alentunutta HRV:tä valikoiduilla potilailla, joilla on anemia.1-4 Yhdessäkään tutkimuksessa ei kuitenkaan ole tutkittu anemian ja HRV:n välistä yhteyttä laajalla joukolla avohoitopotilaita, eikä tutkimuksessa ole osoitettu yhteyttä anemian ja alhaisen HRV:n välillä potilailla, joilla on KHK.

Tässä tutkimuksessa anemia liittyi alentuneeseen hyvin matalien taajuuksien, matalien taajuuksien ja laajakaistaisen taajuuden tehoon, mutta ei alentuneeseen korkeiden taajuuksien tehoon. Tämä havainto on yhdenmukainen aiempien tutkimusten kanssa, joissa on osoitettu, että masentunut erittäin matalataajuinen, matalataajuinen ja laajakaistataajuinen teho mutta ei korkeataajuinen teho ennustaa kammiotakykardiaa ja sydäntapahtumia.8,9,19 Matalataajuisen tehon uskotaan heijastavan sympaattisen ja parasympaattisen sävyn modulaatiota,16 kun taas korkeataajuisen tehon uskotaan heijastavan pelkkää parasympaattista sävyä.17 Vaikka hyvin matalataajuisen tehon tarkkaa fysiologista merkitystä ei täysin ymmärretä, on esitetty, että hyvin matalataajuiseen tehoon vaikuttavat lämmönsäätely, reniini-angiotensiiniakselin vaihtelu, perifeeristen kemoreseptoreiden toiminta ja fyysinen aktiivisuus,9 jotka kaikki voivat olla yhteydessä haitallisiin sydän- ja verisuonitauteihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.