Site Overlay

Virtsainkontinenssi ikääntyvillä naisilla

Tiivistelmä ja johdanto

Abstract

Ei ainoastaan inkontinenssin esiintyvyys lisäänny iän myötä, vaan myös sen esiintyvyys, mikä johtuu osittain siitä, että sen merkit ja oireet tunnistetaan entistä paremmin, ja siitä, että sillä on merkittävä kielteinen vaikutus elämänlaatuun. Iäkkäät naiset eroavat nuoremmista kollegoistaan useiden virtsateiden fysiologisten muutosten sekä samanaikaisen sairastavuuden ja monilääkityksen vuoksi. Vaikka iäkkäillä naisilla on samat hoitovaihtoehdot kuin nuoremmilla naisilla, heillä saattaa esiintyä enemmän urologisista ja muista kuin urologisista tekijöistä johtuvia haittavaikutuksia. Tämän artikkelin tavoitteena on selventää ikääntyneen väestön ainutlaatuisia muutoksia ja tehdä yhteenveto hoitovaihtoehdoista.

Esittely

Neljäs kansainvälinen inkontinenssikonsultaatio määritteli hiljattain uudelleen alempien virtsateiden oireisiin liittyvät merkit, oireet, urodynaamiset havainnot ja olosuhteet sekä urodynaamiset tutkimukset. Alempien virtsateiden oireet luokiteltiin useisiin eri inkontinenssityyppeihin. Ponnistusinkontinenssi (SUI, stress urinary incontinence) tarkoittaa valitusta tahattomasta vuodosta ponnistuksen tai rasituksen yhteydessä tai aivastuksen tai yskän yhteydessä. Kiireellinen virtsankarkailu (Urgency urinary incontinence, UUI) on tahaton vuoto, johon liittyy tai jota välittömästi edeltää kiire. Sekamuotoisella virtsankarkailulla (MUI) tarkoitetaan valitusta tahattomasta vuodosta, joka liittyy kiireeseen ja myös ponnistukseen, rasitukseen, aivastukseen ja yskään. Yöllinen virtsankarkailu on tahatonta virtsan menettämistä unen aikana. Virtsankarkailun jälkeinen tihkuminen ja jatkuva virtsanvuoto ovat muita inkontinenssin oireellisia muotoja. Yliaktiiviselle virtsarakolle (OAB) on ominaista virtsankarkailun varastointioireet, joihin liittyy tai ei liity virtsankarkailuinkontinenssia, yleensä tiheä virtsaamistiheys ja nokturia. Jatkuva inkontinenssi voi kehittyä leikkauksen jälkeisen vesikovaginaalisen fistelin tai verkon eroosion sivutuotteena virtsarakkoon tai virtsaputkeen pubovaginaalisen slingin tai verkolla varustetun lantionpohjan prolapsikorjauksen jälkeen.

Virtsankarkailuinkontinenssi on merkittävä ongelma vanhusväestössä, ja useat esiin nousseet kehityssuuntaukset ansaitsevat erityismaininnan. Ensinnäkin on runsaasti näyttöä siitä, että väestö ikääntyy nopeasti. Yhdysvaltain väestönlaskentatoimiston raportissa todettiin, että vaikka Yhdysvaltain kokonaisväestö on kaksinkertaistunut viime vuosisadan aikana, 60-vuotiaiden ja sitä vanhempien amerikkalaisten väestö on kymmenkertaistunut. Vuonna 2000 arvio oli lähes 35 miljoonaa ihmistä. Erityisesti yli 80-vuotiaiden amerikkalaisten määrän odotetaan kasvavan lähes 70 prosenttia vuosien 2000 ja 2030 välillä. Toiseksi inkontinenssi on yhä yleisempää ikääntyvässä väestössä. Yli 3100 lääketieteelliseen kyselylomakkeeseen saadun vastauksen analyysi osoitti, että inkontinenssin arvioitu esiintyvyys kasvoi tasaisesti iän myötä. 59 ikävuoteen mennessä 30 prosentilla henkilöistä arvioitiin olleen yksi tai useampi inkontinenssikohtaus yleensä ja 18 prosentilla inkontinenssikohtauksia International Continence Societyn määritelmän mukaisesti. Australian Longitudinal Study of Women’s Health (ALSWH) -tutkimuksessa raportoitiin hiljattain 70-75-vuotiaiden naisten, jotka olivat 70-75-vuotiaita vuonna 1996 ja jotka täyttivät neljä terveyskyselyä seuraavien 10 vuoden aikana, kontinenssitilanteen 10 vuoden pituussuuntaisesta arvioinnista. Tänä aikana 14,6 % (95 % CI: 13,9-15,3 %) tutkimukseen osallistuneista naisista, jotka olivat aiemmin ilmoittaneet vuotavansa virtsaa ”harvoin” tai ”ei koskaan”, sai inkontinenssin, ja 27,2 % (95 % CI: 26,2-28,3 %) vuonna 2005 tehtyyn tutkimukseen 4 osallistuneista naisista ilmoitti vuotavansa virtsaa ”joskus” tai ”usein”, ja naiset ilmoittivat kaksi kertaa todennäköisemmin inkontinenssista tutkimuksessa 4 kuin kuusi vuotta aiemmin. Pitkittäismallit osoittivat yhteyden inkontinenssin ja dementian, fyysiseen toimintakykyyn tyytymättömyyden, maahan putoamisen, BMI:n, ummetuksen, virtsatietulehduksen (UTI), prolapsihistorian ja prolapsileikkauksen välillä.

Myös erityyppisen inkontinenssin esiintyvyys on huomattava. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa, johon osallistui 5204 validoituun puhelinkyselyyn osallistunutta aikuista, kävi ilmi, että naisilla OAB, johon liittyi UUI, lisääntyi yli yhdeksänkertaiseksi 18-24-vuotiaiden 2,0 prosentista 65-74-vuotiaiden 19,1 prosenttiin. Merkittävää kasvua havaittiin 44 ikävuoden jälkeen. Samoin SUI:n esiintyvyyden on raportoitu olevan jopa 40 prosenttia 70-vuotiailla ja sitä vanhemmilla naisilla, ja kolmannes näistä naisista luokitteli inkontinenssinsa vakavaksi. Yleisin inkontinenssityyppi voi myös muuttua iän myötä. Kun erityyppisten inkontinenssityyppien esiintyvyys kerrostettiin esiintymistiheyden ja iän mukaan, 55 prosentilla alle 60-vuotiaista naisista todettiin olevan puhdas SUI, kun taas 20 prosentilla oli UUI ja 25 prosentilla MUI. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että SUI:n osuus 60-vuotiaiden ja sitä vanhempien naisten inkontinenssitapauksista oli vain 30 prosenttia, kun taas UUI:n ja MUI:n osuus oli kumpikin 35 prosenttia tämän ikäryhmän tapauksista. Inkontinenssi voi myös vaikuttaa merkittävästi naisen elämänlaatuun (QoL). National Survey of Self-Care and Aging -tutkimuksen yli 3400 naisen valtakunnallisessa otoksessa virtsainkontinenssi oli positiivisesti ja itsenäisesti yhteydessä huonoon itsearvioituun terveyteen. Tämä yhteys säilyi merkitsevänä sen jälkeen, kun liitännäissairaudet ja hauraus oli korjattu. Kun analysoitiin poikkileikkaustietoja yli 2100 keski-ikäisen tai vanhemman naisen väestöpohjaisesta kohortista, yli 28 prosenttia ilmoitti viikoittaisesta inkontinenssista. SUI, UUI ja MUI raportoitiin 37, 31 ja 21 prosentilla kohortista. MUI:lla oli suurempi vaikutus elämänlaatuun kuin SUI:lla tai UUI:lla riippumatta iästä, rodusta, terveydentilasta tai inkontinenssin vaikeusasteesta.

Loppujen lopuksi iäkkäiden virtsankarkailun hoidon kustannukset ovat huomattavat ja ne kasvavat edelleen. Yli 65-vuotiaiden henkilöiden osalta näiden kustannusten arvioitiin olevan 8,2 miljardia dollaria vuonna 1984 ja 16,4 miljardia dollaria vuonna 1993. Vuonna 1995 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien henkilöiden inkontinenssin yhteiskunnalliset kustannukset olivat 26,3 miljardia dollaria eli 3565 dollaria virtsankarkailusta kärsivää henkilöä kohti. Virtsainkontinenssin ja OAB:n kokonaiskustannukset olivat 19,5 miljardia dollaria ja 12,6 miljardia dollaria vuonna 2000. Virtsainkontinenssin osalta 14,2 miljardia dollaria kertyi yhteisön asukkaille ja 5,3 miljardia dollaria laitoksissa asuville. OAB:n osalta yhteisön asukkaille aiheutui 9,1 miljardia dollaria ja laitosten asukkaille 3,5 miljardia dollaria. Vuosien 1992, 1995 ja 1998 Medicare-korvaushakemusten analyysi vahvisti, että iäkkäiden naisten virtsankarkailusta aiheutuneet kustannukset lähes kaksinkertaistuivat vuosien 1992 ja 1998 välillä nimellishinnoin 128 miljoonasta dollarista 234 miljoonaan dollariin. Kasvu johtui lähes kokonaan avohoitokustannusten lisääntymisestä, jotka kasvoivat 25,4 miljoonasta dollarista eli 9,1 prosentista kokonaiskustannuksista vuonna 1992 329 miljoonaan dollariin eli 27,3 prosenttiin kokonaiskustannuksista vuonna 2000 tässä ryhmässä. Sairaalahoidon kustannukset kasvoivat vain hieman tarkastelujakson aikana.

Vaikka on selvää, että vanhusten virtsankarkailu on yleinen, kiusallinen ja kallis ongelma, potilaat, hoitajat ja lääkärit pitävät sitä usein normaalina osana ikääntymistä. Useimmat uskovat nykyään, että inkontinenssin yleistyminen liittyy vahvasti ikääntymiseen liittyviin lisäsairauksiin ja toimintakyvyn heikkenemiseen eikä niinkään itse ikään. Tämän artikkelin tarkoituksena on selvittää ikääntyneiden naisten ainutlaatuisia fysiologisia mukautuksia ja tarkastella hoidon tuloksia tässä väestössä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.