Site Overlay

Vitamin E Supplements and Risk of Prostate Cancer in U.S. Men

Materiaalit ja menetelmät

Tutkimusjoukko

Tämän tutkimuksen miehet valittiin 86 404 miespuolisen osallistujan joukosta Cancer Prevention Study II (CPS-II) Nutrition Cohort -tutkimukseen (jäljempänä pelkkä Nutrition Cohort), joka on prospektiivinen tutkimus syövän esiintyvyydestä ja kuolleisuudesta 184 192 yhdysvaltalaisessa miehessä ja naisessa. Ravitsemuskohortti, joka on kuvattu yksityiskohtaisesti muualla (12), on alaryhmä CPS-II:n noin 1,2 miljoonasta osallistujasta.

Osallistujat olivat 50-74-vuotiaita, kun he osallistuivat tutkimukseen vuonna 1992 tai 1993, jolloin he täyttivät postitse lähetetyn kyselylomakkeen. Seurantakyselylomakkeet lähetettiin syyskuussa 1997 ja 1999 uusien syöpädiagnoosien selvittämiseksi. Elävien kohortin jäsenten vastausprosentti oli lähes 91 % molemmissa kyselylomakkeissa.

Tämästä analyysistä suljettiin pois miehet, jotka menettivät seurantaan osallistumisen ja 31. elokuuta 1999 välisenä aikana, jotka ilmoittivat minkä tahansa vallitsevan syövän (lukuun ottamatta muuta kuin melanoomaa aiheuttavaa ihosyöpää) osallistuessaan kyselyyn tai joiden eturauhassyöpään liittyvää omaehtoista ilmoitusta ei voitu vahvistaa, sekä miehet, joilla oli epätäydelliset tiedot E-vitamiinin käytöstä (N = 13,700). Analyyttiseen kohorttiin kuului 72 704 miestä.

Eteläsyöpätapausten tunnistaminen

Tunnistimme ja tarkistimme 4281 kuolemaan johtanutta tai ei-kuolemaan johtanutta eturauhassyöpätapausta, jotka ilmenivät ilmoittautumisen ja 31. elokuuta 1999 välisenä aikana. Eturauhassyöpätapaukset tunnistettiin itse ilmoittamalla syöpä kahdessa seurantakyselylomakkeessa (N = 4 154), ja ne tarkistettiin sairauskertomuksista (N = 3 304), yhdistämällä ne valtion syöpärekistereihin (N = 850) tai tunnistettiin, jos ne kirjattiin kuolintodistuksen kuolinsyyksi seurannan aikana 31. elokuuta 1999 asti (N = 127). Kuolemantapaukset todettiin kohortin jäsenten keskuudessa linkittämällä ne kansalliseen kuolinluetteloon (13).

Pitkälle edenneen eturauhassyövän analyysia varten otimme mukaan eturauhassyöpätapaukset, jotka oli varmennettu potilastiedoista Whitmore-Jewettin etenemisvaiheiksi C ja D Whitmore-Jewettin etenemisvaiheiden määrittämisjärjestelmän mukaisesti, valtion syöpärekisterin alueellisiksi tai kaukana sijaitseviksi syöpätapauksiksi luokittelemat syöpätapaukset, sekä kuolemaan johtaneet kuolemantapaukset. Yhteensä 668 pitkälle edennyttä tapausta otettiin mukaan pitkälle edenneiden tapausten analyysiin.

E-vitamiinin saannin arviointi

E-vitamiinin saanti ilmoittautuessa vuosina 1992-1993 selvitettiin puolikvantitatiivisella 68-kohtaisella ruokailutiheyden kyselylomakkeella (FFQ). FFQ-kyselyssä, joka oli muunnos lyhyestä ”Health Habits and History Questionnaire” (HHHQ) (14, 15) -lomakkeesta, pyydettiin ilmoittamaan viimeisen vuoden aikana viikoittain nautittujen E-vitamiinitablettien määrä. Vastausluokat olivat 1-3 viikossa, 4-6 viikossa, 1 päivässä, 2 päivässä, 3 päivässä, 4 päivässä tai 5 tai enemmän päivässä. Tiedot annoksesta kerättiin myös E-vitamiinitablettien osalta IU:na (100 IU, 200 IU, 400 IU, 1000 IU, en tiedä). Yhteensä 1073 miestä 12 099:stä, jotka ilmoittivat E-vitamiinilisän käytöstä, ei ilmoittanut annosta, ja heille annettiin 400 IU:n annos, joka oli yleisin ilmoitettu E-vitamiinilisän annos. E-vitamiinin kokonaissaanti sisältää sekä yksittäisten E-vitamiinilisien että monivitamiinipillereiden osuudet. Päivittäinen E-vitamiinilisäannos arvioitiin FFQ-kyselystä käyttäen Diet Analysis System -järjestelmän versiota 3.8a (15), joka arvioi monivitamiinien E-vitamiinipitoisuudeksi 31 IU per pilleri. α-tokoferolin saanti ravinnosta on Yhdysvalloissa huomattavasti vähäisempää, keskimäärin noin 15 IU päivässä (4).

E-vitamiinilisän pitkäaikainen käyttö arvioitiin vuoden 1982 CPS-II-kyselylomakkeesta saatujen historiatietojen avulla. Kyselylomakkeeseen sisältyi osio, jossa kysyttiin neljän lisäravinteen (monivitamiinit, A-, C- ja E-vitamiini) nykyisestä käytöstä. Kunkin lisäravinteen osalta osallistujia pyydettiin ilmoittamaan viimeisen kuukauden aikana käytettyjen kertojen lukumäärä ja käyttövuosien lukumäärä.

E-vitamiinin lisäravinteiden saanti lähtötilanteessa tutkittiin tiheyden ja annoksen mukaan vuosien 1992-1993 kyselylomakkeen vastausten perusteella. Luokittelimme miehet käyttötiheyden mukaan E-vitamiinilisän käyttäjiksi, jotka eivät ole koskaan käyttäneet E-vitamiinilisää, satunnaiskäyttäjiksi (miehet, jotka ilmoittivat käyttävänsä yhdestä kolmeen monivitamiinitablettia tai E-vitamiinitablettia viikossa) tai säännöllisiksi käyttäjiksi (miehet, jotka ilmoittivat käyttävänsä neljä tai enemmän monivitamiinitablettia tai E-vitamiinitablettia viikossa). Säännöllisesti käyttävien keskuudessa päivittäinen lisäravinteiden käyttö oli yleistä, sillä 83 % miehistä ilmoitti käyttävänsä päivittäin E-vitamiinilisää (monivitamiinista tai yksittäisistä lisäravinteista).

E-vitamiinin päivittäinen annos lisäravinteista (yksittäisistä lisäravinteista ja monivitamiineista yhteensä) luokiteltiin neljään IU:n luokkaan (ei yhtään, 31 IU, 32 – <400 IU, ≥400 IU). Luokka 31 IU päivässä edustaa pääasiassa miehiä, jotka käyttävät monivitamiineja mutta eivät yksittäisiä E-vitamiinivalmisteita. Vähintään 400 IU:n saanti edustaa vähintään yksittäisen E-vitamiinilisän päivittäistä käyttöä yleisimmin ilmoitetulla annoksella (400 IU). E-vitamiinilisän pitkäaikaista käyttöä tutkittiin yhdistämällä vuosien 1982 ja 1992 kyselylomakkeiden tiedot. Näissä analyyseissä miehet, jotka vuonna 1982 ilmoittivat käyttävänsä monivitamiinivalmisteita tai yksittäisiä E-vitamiinivalmisteita vähintään 16 kertaa kuukaudessa (vastaa suunnilleen 4 kertaa viikossa) ja käyttävänsä säännöllisesti E-vitamiinivalmisteita vuonna 1992, luokiteltiin säännöllisiksi käyttäjiksi; ne, jotka eivät ilmoittaneet käyttäneensä E-vitamiinivalmisteita vuonna 1982 tai 1992, luokiteltiin käyttäjiksi, jotka eivät koskaan käyttäneet E-vitamiinivalmisteita, ja ne, jotka ilmoittivat määrällisesti määrittelemättömän ”satunnaisen” käytön tai 1-15 kertaa kuukaudessa tapahtuneen käytön vuonna 1982 ja/tai 1992, luokiteltiin satunnaisiksi käyttäjiksi. Toistimme kaikki analyysit sekä mukaan lukien että pois lukien miehet, jotka ilmoittivat käyttävänsä monivitamiineja.

Statistinen analyysi

Käytimme Coxin suhteellisten vaarojen mallinnusta tutkiaksemme E-vitamiinin lisäsaannin yhteyttä eturauhassyövän ilmaantuvuuteen samalla, kun säädimme muut mahdolliset riskitekijät. Kaikki Cox-mallit oikaistiin iän (yksittäinen ikävuosi ilmoittautumishetkellä) ja rodun (valkoinen, musta, muu) suhteen mallin sisäisellä osituksella (16). Monimuuttujamallit sisälsivät myös muuttujia, joilla säädettiin koulutus, veljellä ja/tai isällä esiintynyt eturauhassyöpä suvussa, tupakointi, painoindeksi (BMI) (kg/m2) ja kokonaisenergian saannin, energiakorjatun kokonaisrasvan saannin, lykopeenin ja kalsiumin kokonaissaannin (ravinnosta ja lisäravinteista) kvintiilit. Kaikki kovariaatit ikää lukuun ottamatta mallinnettiin dummy-muuttujina käyttäen taulukossa 1 esitettyjä luokkia.

Näytä tämä taulukko:

  • Katso rivissä
  • Katso ponnahdusikkunassa
Taulukko 1.

E-vitamiinin annoksen mukaan jaoteltujen demografisten ominaisuuksien ikävakioidut prosenttiosuudet ja keskiarvotansa,b vuonna 1992, CPS-II Nutrition Cohort, 1992-1999

Tarkastelimme, vaihteliko E-vitamiinin lisäannoksen ja eturauhassyövän ilmaantuvuuden välinen yhteys muiden tutkittujen riskitekijöiden mukaan. Koska ATBC-tutkimuksessa (1) havaittiin eturauhassyövän ilmaantuvuuden vähenemistä niiden tupakoitsijoiden keskuudessa, jotka ovat käyttäneet α-tokoferolivalmistetta, tarkastelimme sekä säännöllisen E-vitamiinin saannin että E-vitamiiniannoksen (ei yhtään, 1-31, ≥32 IU) ja eturauhassyövän ilmaantuvuuden välistä yhteyttä tupakoinnin tilan (ei koskaan, nykyisin ja aiemmin tupakoinut) mukaan kerrostettuna. Kaikki esitetyt interaktioiden P-arvot ovat kaksipuolisia P-arvoja nopeussuhteiden (RR) heterogeenisyydelle, jotka on laskettu käyttäen todennäköisyyssuhdetilastoa (17).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.